Radioluminesenssi

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Radioluminesenssi on luminesenssi-ilmiö, joka syntyy kun tiettyjä aineita altistetaan ionisoivalle säteilylle, kuten alfa-, beta- ja gammasäteilylle. Ionisoiva säteily virittää aineen atomien elektronit viritystiloille, joiden purkautuessa syntyy valoa. Radioluminesenssi-ilmiötä hyödynnetään tietyissä itsestään hohtavissa aineissa, joihin on sekoitettu jotain radioaktiivista ainetta, kuten tritiumia tai aikaisemmin käytettyä radiumin isotooppia 226, ja jotain radioluminesenssiä mahdollistavaa ainetta, kuten sinkkisulfidia (ZnS). Tässä esimerkissä radioaktiivisen radium-226 isotoopin ionisoiva säteily toimii sinkkisulfidin viritystilan aiheuttajana. Viritystilan purkautuessa vapautuu energiaa valon muodossa, eikä ulkoista energianlähdettä tarvita.

Radium-226:tta käytettiin runsaasti ennen vuotta 1970, kunnes sen vaarallisuus huomattiin.^[1] Säteily aiheutti monille sitä tehtaissa käsitelleille työntekijöille vakavia sairauksia, ja moni heistä myös menehtyi.^[2] Nykyisin säteilysuojelulainsäädäntö rajoittaa ankarasti radiumin käyttöä.

1. ↑ Säteilevät kuluttajatuotteet Säteilyturvakeskus (sivu 322, Itsevalaisevat tuotteet). Viitattu 14.7.2010.
2. ↑ Radioaktiivisen teknologian kauhea kääntöpuoli 1900-luvun alussa – ”Radiumtytöt” työskentelivät hengenvaarallisissa olosuhteissa Ilta-Sanomat. 20.5.2018. Viitattu 20.5.2018.